Padlo on kahden hengen yritys, ja meistä toinen kirjoittaa koodia. Tänä vuonna uudistimme tuotteen käyttöliittymän kaikissa kolmessa sovelluksessamme, valmennussovelluksessa, organisaatioiden hallinnassa ja tulostauluissa, ja yhdistimme ne yhteen jaettuun koodipohjaan. Pelkkä valmennussovellus on noin 113 000 riviä TypeScriptiä. Työ vei viikkoja, ei vuosineljänneksiä, ja suurimman osan koodista kirjoittivat tekoälyagentit.
Haluan kuvata, miten se oikeasti toimii, koska todellisuus on kiinnostavampaa kuin hype.
Miltä työ näyttää
En pyydä agentilta “rakenna asetussivu” ja toivo parasta. Repossa on kirjalliset sopimukset, jotka agentit lukevat ennen kuin koskevat mihinkään. On migraatiosuunnitelma, joka dokumentoi nykyarkkitehtuurin tiedosto tiedostolta. On AGENTS.md, joka asettaa säännöt: millä komennoilla muutos todennetaan, mikä käytös on jäädytetty, miten commitit muotoillaan, mikä lasketaan valmiiksi.
Sen päällä on orkestroija-agentti, joka ei itse kirjoita koodia koskaan. Se jakaa yhden agentin per tehtävä, kukin omassa git-työpuussaan, ja tarkastaa tuloksen. Työ on porrastettu riskin mukaan. Tyylikorjaukselle riittävät vihreät testit ja diffin silmäily. Kaikki kirjautumiseen koskeva vaatii riippumattoman katselmoija-agentin ja erillisen todentaja-agentin, joka ajaa jokaisen portin uudestaan puhtaassa kopiossa luottamatta kenenkään raporttiin. Katselmointi saa hylätä korkeintaan kahdesti; sitten koko homma pysähtyy ja nousee minulle.
Sääntö, josta välitän eniten, on todisteet. Jokaisessa ominaisuus-PR:ssä on oltava ennen ja jälkeen -kuvakaappaukset oikeista, sisäänkirjautuneista selainistunnoista oikealla datalla. Virstanpylväät päättyvät täyteen läpikävelyyn oikeaa rajapintaa vasten, kuvakaappauksineen. CI ajaa 42 päästä päähän -testiä ennen kuin mikään menee tuotantoon. Agentit kirjoittavat vakuuttavia yhteenvetoja työstä, jota ne eivät ihan tehneet; kuvakaappaukset eivät.
Mitä ihminen yhä päättää
Viime viikolla hylkäsin pull requestin, joka oli läpäissyt kaiken. Yksikkötestit, buildit, riippumattoman agenttikatselmoinnin, joka sanoi merge, riippumattoman todennuksen, joka sanoi pass. Avasin kuvakaappaukset, eikä pisteenlaskun kulku näyttänyt siltä, miksi olin sen tarkoittanut. Kirjoitin PR:ään juuri niin ja lähetin sen takaisin suunniteltavaksi.
Tämä on rehellinen työnjako. Portit nappaavat rikkinäisen. Ne eivät nappaa väärää. Maku, tuotteen tarkoitus ja lopullinen kyllä tai ei ovat pysyneet kokonaan ihmisellä, ja käytän nykyään suurimman osan ajastani juuri siellä: kirjoitan suunnitelmia ja rajauksia, luen todisteita ja hylkään työtä, joka on oikein muttei oikeaa.
Mitä tästä minusta seuraa
Kirjoittaminen ei ole enää pullonkaula. Päättäminen on. Koodipohja, joka olisi ennen vaatinut kuuden hengen tiimin, liikkuu nyt sen tiimin tahdissa yhden ihmisen ohjaamana, ja vipuvarsi tulee epäseksikkäistä asioista: ylös kirjoitetuista suunnitelmista, säännöistä joita agentti voi noudattaa, ja todentamisesta, joka olettaa agentin valehtelevan.
En väitä, että tämä olisi siistiä. Agentti tekee väärän asian täydellä itsevarmuudella, ja epäselvä ohje palaa hyvin testattuna, hyvin dokumentoituna virheenä. Kuri, johon tämä pakottaa, eli sen määrittely mitä oikeasti haluat ennen kuin työ alkaa, on aina ollut hyvää insinöörityötä. Nyt se on koko työ.
Padlon kaltaiselle tuotteelle lopputulos on konkreettinen: kahden hengen yritys julkaisee koko tuotteensa uudistuksen viikoissa, ja sitä käyttävät padelseurat saavat ohjelmistoa, joka paranee tahdilla, joka ennen vaati kerroksellisen kehitysosaston. Se osa ei ainakaan ole hypeä.